Mitä olette mieltä pitääkö kaiken hienon ja kauniin olla askarteluliikkeestä hankittua? Minua on kokemus opettanut etsimään halvempia ja erikoisempiakin materiaaleja käyttöön. Koulun myötä on tarvinnut hankkia kunnon arsenaali erilaisia työkaluja, maaleja, liimoja ja materiaalia; lasia, metallia, villaa, kankaita jne. Tämä olisi aiheuttanut konkurssin, jollei olisi ollut luova jo ennen työskentely vaihetta. Esineitä, niitä raihnaisiakin, katsoo ihan eri tavalla, kun tietää että niistä voipi jotain uutta syntyä.

Lisäksi oudot materiaalit innostavat kokeilemaan. Vanhasta lasiovesta voi tulee kylppärin hylly, kun kiinnittää läpinäkyviä helmiä silikonilla alapuolelle ja ostaa kannattimet. Vesiputkesta tulee kuparinen huivikoru, kun siitä sahaa noin 1,5 tai siomman rinkulan, jonka reunat viilaa ja hioo sileiksi. Koristeluksi riittää vaikkapa vasaralla naputtelu. Kultaisesta tai hopeisesta vyöstä voi tulla pikku prinsessalle kruunu. Ja tapetista näyttää syntyvän hienompikin kattaus :)

Askartelusta tulee aivan erilainen haaste, jos etsitkin kirppareilta, varaston ja vintin ummenista tai kierrätyskeskuksesta, jokin esineen, joka antaa inspiraatiota. Jonkin valmiin idean muuntaminen vanhoista tarvikkeista tehtäväksi on myös palkitsevaa. Itse olenkin sitä mieltä, että satsaan enemmän työkaluihin, jotka ovat laadukkaita ja monikäyttöisiä. Käytän sitten enemmän vaivaa materiaalin etsimiseen ja testailuun.

Mikä on sinun oivalluksesi askartelun ja kierrättämisen yhdistämisestä?